Ruokahävikin pienentäminen on jokaisen asia! / Alla med och minska på matsvinnet!

Ruokahävikin pienentäminen on jokaisen asia!

Ruokahävikki on alun perin syömäkelpoista roskiin päätynyttä ruokaa, jonka synty olisi voitu välttää ennakoimalla paremmin ruoan kulutusta tai valmistamalla tai säilyttämällä ruoka toisin.

Kotitalouksien ruokahävikki

Ruokahävikkiä syntyy ruokaketjun kaikissa vaiheissa, mutta kaikkein eniten kotitalouksissa. Suomessa kotitaloudet heittävät vuosittain roskiin yli 100 miljoonaa kiloa ruokaa. Henkilöä kohden heitämme ruokaa pois keskimäärin 20–25 kiloa vuodessa, noin sadan euron arvosta. Tämä on kolmasosa koko ruokaketjun hävikistä.

Kotitalouksien ruokahävikki johtuu useimmiten suunnittelemattomuudesta, tilanteiden muuttumisesta, keittiötaitojen heikkoudesta ja viitseliäisyyden puutteesta. Tähteitä ei osata tai haluta hyödyntää ja parasta ennen -merkintää ei osata erottaa viimeinen käyttöpäivä -merkinnästä. Suunnittelemattomuuden seurauksena kaupasta ostetaan liikaa ruokaa, jolloin kaikkea ei ehditä hyödyntää ennen ruoan pilaantumista.

Selkeästi yleisin syy ruoan poisheittämiseen on ruuan pilaantuminen. Myös ruoan jääminen lautastähteeksi, ruuan liiallinen valmistaminen ja haluttomuus syödä samaa ruokaa uudelleen ovat yleisiä syitä. Ruokaa heitetään pois myös varmuuden vuoksi, vaikka se vaikuttaisikin syömäkelpoiselta. Kuluttajien toiveet ja korkeat vaatimukset heijastuvat myös teollisuuden, kaupan ja ravintoloiden hävikkiin.

Ruokahävikki ravitsemuspalveluissa

Ravitsemuspalveluiden osuus koko elintarvikeketjun ruokahävikistä on 17 %. Luonnonvarakeskuksen tutkimuksen mukaan ravitsemuspalveluissa syntyy ruokahävikkiä vuosittain 61 miljoonaa kiloa. Suurin hävikin aiheuttaja on tarjoiluhävikki, eli ruoka, joka on ollut linjastossa tai valmistettu sitä varten. Lisäksi hävikkiä syntyy ruokailijoiden lautastähteenä ja ravintoloiden keittiöissä ruoan valmistuksen yhteydessä.

Ravitsemuspalveluissa syntyvää hävikkiä voidaan ehkäistä selvittämällä hävikin määrä ja alkuperä, ja suunnittelemalla toimintaa ja ruokatilauksia tarkemmin mittaustulosten pohjalta. Linjastoihin valmistettavaa ruokaa pitäisi pystyä ennakoimaan paremmin, jotta hävikin määrää saataisiin pienennettyä. Myös asiakkaalla on oma vastuunsa: ruokaa tulee ottaa lautaselle vain sen verran kun oikeasti jaksaa syödä.

Ruokahävikki kaupoissa

Kaupoissa ruokahävikkiä syntyy vuosittain 57 miljoonaa kiloa, ja kauppojen osuus elintarvikeketjussa syntyvästä ruokahävikistä on noin 16 %. Kaupan hävikki on suurinta tuoretuotteissa, kuten leivissä, hedelmissä ja vihanneksissa. Kuluttaja voi auttaa vähentämään ruokahävikkiä esimerkiksi valitsemalla kaupassa asioidessaan kypsiä hedelmiä ja vihanneksia puolikypsien sijaan ja ostamalla punalaputettuja alennustuotteita.

Tärkeintä kauppojen hävikin hallinnassa on tuotteiden menekin ennakointi mahdollisimman tarkasti ja se, että tilataan oikea määrä sellaisia tuotteita, joita asiakkaat kulloinkin haluavat ostaa. Kaupoissa hyödynnetään tilausautomatiikkaa, joka tekee ennusteet menekistä. Hävikkiä voidaan vähentää myös tehokkaalla logistiikalla, markkinointitoimenpiteillä ja alennusten kautta. Myös kauppojen aukioloaikojen vapauttaminen on vähentänyt hävikkiä, kun menekki on tasaisempaa ja ruoan hamstraus ennen pitkiä juhlapyhiä on vähentynyt.

Kaupat voivat luovuttaa myymättä jääneitä elintarvikkeita hyväntekeväisyyteen. Hävikkiruokaa voidaan hyödyntää myös rehuna tai biopolttoaineiden ja biokaasun tuotannossa. Esimerkiksi hävikkiin päätyneestä leivästä voidaan tehdä liikenteen biopolttoainetta.

Koko ruokaketjun hävikki

Kun otetaan huomioon koko ruokaketju, eli alkutuotanto, teollisuus, kauppa, ravintolat ja kotitaloudet, hävikin määrä Suomessa on tutkimusten mukaan noin 360 miljoonaa kiloa vuodessa. Suurin yksittäinen hävikin lähde ovat kotitaloudet, mutta ruokahävikkiä syntyy myös ravitsemuspalveluissa, kaupoissa, teollisuudessa ja alkutuotannossa.

Ruokahävikki jakautuu ruokaketjussa seuraavasti:

• kotitaloudet 107–137 miljoonaa kiloa eli 33 %

• elintarviketeollisuus 84 miljoonaa kiloa eli 23 %

• ravitsemispalvelut 61 miljoonaa kiloa eli 17 %

• kauppa 57 miljoonaa kiloa eli 16 %

• alkutuotanto 42 miljoonaa kiloa eli 11 %

Tarvitaan entistä tiiviimpää yhteistyötä elintarvikeketjun eri toimijoiden välillä, jotta entistä paremmin voidaan vaikuttaa ketjun eri vaiheissa syntyvään hävikin määrään.

Alla med och minska på matsvinnet

Matsvinnet är mat som varit avsedd att äta men hamnar i soporna. Dess uppkomst har kunnat undvikas, genom att bättre förutse matens konsumtion eller genom att tillverka eller förvara maten på ett annat sätt.

Hushållens matsvinn

Matsvinn uppstår i livsmedelskedjans alla skeden, men allra mest i hushållen. I Finland slänger hushållen årligen över 100 miljoner kilo mat i soporna. Per person slänger vi årligen bort 20-25 kg mat, ungefär för ett värde på 100 euro. Hushållens matsvinn står för en tredjedel av det totala matsvinnet.

Matsvinn i hushållen beror oftast på dålig planering, på att situationen förändras, på svaga matlagningskunskaper eller brist på initiativ. Man vill eller kan inte utnyttja rester, eller så känner man kanske inte till skillnaden på begreppen” sista förbrukningsdag” och ”bäst före datum”. På grund av bristfällig planering köper vi för mycket mat, och då hinner vi inte använda den innan den blir dålig.

Den helt klart viktigaste orsaken till att man slänger bort mat är att den blir förskämd. Men även mat blir kvar på våra tallrikar, eller så tillreder vi för mycket mat och vill inte äta samma mat flera gånger. Många gånger slänger man mat ”för säkerhets skull”, fastän den skulle vara ätbar. Konsumenternas önskemål och höga krav återspeglar sig också i industrins, handelns och restaurangernas matsvinn.

Svinnet i matserveringen

Matserveringarnas andel av hela matkedjans matsvinn är 17%. En undersökning gjord av Naturresurscentralens visar att det årligen uppstår 61 miljoner kilo svinn i matserveringen. Det uppstår mest svinn vid utskänkningen, det gäller alltså den mat som läggs upp till servering. Det uppstår också svinn på tallrikarna, samt i köken då maten tillverkas.

I matserveringen kan man minska på svinnet genom att noggrannare analysera svinnets mängd och ursprung, samt genom noggrannare planering av verksamheten och beställningarna. För att kunna minska på svinnet bör man också bättre kunna förutse hur mycket mat skall sättas upp till servering. Även kunden kan påverka svinnet genom att endast lägga den mat på tallriken, som han verkligen orkar äta upp.

Matsvinnet i butikerna

I butikerna uppstår det årligen matsvinn på 57 miljoner kilo, vilket utgör ca 16 % av svinnet matkedjan. I butikerna uppstår det mest svinn när det gäller färskvaror, såsom bröd, frukt och grönsaker. Konsumenten kan hjälpa till att minska svinnet genom att välja mogna frukter och grönsaker samt genom att köpa produkter med ”röda lappar”.

Det viktigaste för butikerna är att kunna förutspå åtgången möjligast exakt, och det att man beställer rätt mängd av de produkter som går åt vid olika tillfällen. I butikerna används det ofta automatiska beställningssystem, vilka ger en prognos över åtgången. Svinnet kan minskas även genom effektiv logistik, marknadsföringsåtgärder och rabatter. Även det att man numera har långa öppethållningstider har minskat svinnet, på grund av att det gör åtgången jämnare, samt att det inte längre finns orsak att hamstra livsmedel inför längre helger.

Affärerna kan även skänka osålda produkter till välgörenhet. Dessutom kan matsvinn utnyttjas som foder eller för tillverkning av biobränsle eller biogas. Till exempel brödsvinn kan användas till det biobränsle som används i trafiken.

Hela livsmedelskedjans svinn

Då man beaktar hela livsmedelskedjan, dvs primärproduktionen, industrin, handeln, restaurangerna och hushållen är matsvinnet i Finland ca 360 miljoner kilo årligen. Den största enskilda källan är hushållens matsvinn, men svinn uppstår i livsmedelskedjans alla delar.

Matsvinnet fördelas enligt följande:

· Hushållen 107-137 miljoner kilo, eller 33%

· Livsmedelsindustrin 84 miljoner kilo, eller 23 %

· Matutskänkningen 61 miljoner kilo, eller 17 %

· Handeln 57 miljoner kilo, eller 16 %

· Primärproduktionen 42 miljoner kilo, eller 11 %

Ett tätare samarbete mellan de olika aktörerna i livsmedelskedjan behövs också, för att bättre kunna åtgärda svinnet som uppstår kedjans olika delar.